Isä olen täällä maailman toisella puolen... (On the other side of the world)

I arrived to New Zealand exhausted on Sunday morning. I've spend my first week with my fantastic counsellor Neal and his fife Lynley. After I recovered the first shock (took me about two days) I've really enjoyed New Zealand. The weather isn't as bad as the locals blame and I'm slowly getting use to the language (and the accent). Everybody keeps telling me I speak good English but I don't feel like it... :D I'm staying in a little town called Dargaville which only has 4000 people. Some may think that small town like this would be boring but I absolutely love the beautiful countryside and all the friendly people.
Durin this week Neal has took me to two museums. Kauri museum was really interesting and gave me atleast some understanding of New Zealands history, since I only knew little. (Kauri is a huge tree  which produced beautiful kauri gum)I also went to wisit the school but I'll start school next week. I've seen a lot of cows but not so many sheeps! I went to my firs Rotary meeting, which was actually pretty nice, and later that night I met all my future host families. Tomorrow I'm mowing into first one ;)

Saavuin Uuteen Seelantiin sunnuntau aamuna lopen uupuneena. Ensimmäiset kaksi päivää menivät lievässä shokissa. En muista ikinä olleeni niin hiljainen. Olin jatuvasti hermostunut enkä tahtonut saada suutani auki. Pahimman jet-lagin ja väsymyksen yleensä, lievenyttyä aloin saada puhekykyni takaisin ja muutenkin nauttia olostani. Olen viettänyt ensimmäisen viikkoni mahtavan rotary-counsellorini Nealin ja tämän vaimon Lynleyn luona. Nealilta ei tunnu tarinat loppuvan, joten minun hiljaisuuteni tuskin on häntä häirinnyt. Hän myös ajaa kuorma-autoaan kuin mikäkin rallikuski Uuden-Seelannin mutkikkailla teillä.
Sää ei ole niin kylmä kuin paikalliset väittävät, mutta Talot ovat sisältä paljon kylmempiä, mikä on johtanut siihen, että leiriydyn iltaisin takan eteen ja öisin pidän sähkökäyttöisen lakananlämmittimen täydellä teholla. Sää vaihtelee kyllä rajusti, Ensin sataa kaatamalla, sitten aurinko paistaakin kirkkaalta taivaalta ja viiden minuutin jälkeen taivaat aukeavat jälleen.
Kaupunki jossa asun on nimeltään Dargaville. Se on pieni 4000 asukkaan kylä, jossa on paljon lehmiä ja lampaita (tosin vähemmän kuin oletin) Dargavillen maisemat ovat henkeäsalpaavan kauniit ja ihmiset ystävällisiä. Monet ovat päivitelleet, miten kestän koko vuoden tälläisessä tuppukylässä, mutta rehellisesti sanottuna en voisi kuvitella parempaa paikkaa!
Tällä viikolla olen käynyt kahdessa museossa oppimassa Uuden-Seelannin historiasta ja valtavista kauri-puista jotka muinoin hallitsivat Uutta-Seelantia, ja joiden mahla on kallista koristetta. Kävin myös koululla sopimassa lukujärjestyksestä ja hankkimassa koulupuvun. Koulun aloitan vasta ensiviikolla. Ensimmäinen rotary-lounas sujui hyvin, eikä ollut läheskään niin tylsä kun pelkäsin. Samana iltana Lynley kutsui kaikki tulevat host perheeni istumaan iltaa, ja minä yritin auttaa häntä tarjoilussa, josta tuloksena oli kaksi satsia kovia lyssähtäneitä pullia (ongelmia hiivan kanssa). Tänään kävin Wangareissa ja huomenna muutan ensimmäiseen host-perheeseen. Eli kaikki hyvin täällä puolella maailmaa! ;)  

Arriwing to Auckland, me and Neil :)

minä ja Annika fresseinä lennon jälkee

 

That's how big the Kauris were

Kyllä, se on banaanipuu!