First host family and starting school / Ensimmäinen host-perhe ja kouluun

First host family
On Friday two weeks ago I moved in to my first host family! I now have two host brothers (younger and same age as me) and a host sister who's older than me. Everything's been great. The family has been really nice to me. They have three cats, sheeps, chickens and a duck.
I'm starting to adapt in kiwi life. I've already seen two junior rugby games since the younger brother plays rugby. On the first game I helped in the kitchen to make hamburgers for 4 rugby teams! I've also got a chance to study rugby, 'cause I'm making a presentation in English with title "Is rugby organized violence?" :D
Food's been good. I still think it's funny to take lunch from home, since I'm used to free school lunches. In dinner time we normally have meet, vegetables, cappage or spinach etc. so the food culture isn't too exotic ;)
On my first weekend here we went to Ripiro Beach, which is a 107km long beach used as a driveway. Last weeks Rotary was a dinner meeting and more formal than normally 'cause our club's president changed. Men were wearing bow ties and women had fascinator on their head (my host mum made mine from real flowers) and we sat there for three ours, which wasn't as boring as it sounds and also the food was good. The best thing about that night was that I met another exchange student, Pia, from Chile. This weekend we went shopping with my host mum, sister, and the older brother after the younger brother's rugby game in Whangarei.
Yesterday we had a great afternoon and evening at Auckland on schools drama trip. We went there to see a play called "The Good Soul of Szechuan". The play was good and interesting, since the style of the play was epic theatre. Before the play we had some free time at Auckland, which we spent shopping, eating and in Starbucks. On our way back we stopped at Burger King and were back to school at 1am!

School
I started school on Monday two weeks ago. I have to say I was suprised how nice an helpful everybody was. People come to talk to me and whenever I look lost (which happens often) someone always offers to show me the way to the classroom. I've already made friends, especially with three other exchange student in our school.
Like everything in Dargaville the school is small and it seems like everybody knows each other. Teachers are nice and the classrooms cold. I'm studying PE, drama, physics, chemistry, English and sport and rec, which is the best subject in whole school. So far we've plaid squash and hockey, done rock climbing and they also have very cool survival camp on spring. Classes aren't very hard, the most difficult thing is the language. Sometimes I get frustrated when I have to explain something in physics or chemistry, because I know the answer in Finnish,but can't form it in English.

This weekend I finally skyped home and it wasn't as hard as I though it would be. I've had little culture shock and homesickness but I think overall I've been doing fine. I noticed it takes me two days to adapt new situation: The first two days in New Zealand, in the family and at school were the hardest and then it all started to feel easier and better. Well that's good to know thinking about the rest of the year! As a sport addict I've tried to do running, but running alone doesn't really work for me right now. In the moment I'm too busy to think about hobbies but I definitely think I have to start doing something at some point!

Like I said, I've been really busy but I'll try to write here more often ;)

Ensimmäinen host perhe
Kaksi viikkoa sitten perjantaina muutin ensimmäiseen host perheeseeni, johon kuuluu äiti, isä, pojat Matai ja Nikau sekä isosisko Freya. Matai on minua nuorempi ja Nikau saman ikäinen. Talo on tyyliltään hieman boheemi. Sadevesi kerätään isoihin säiliöihin takapihalla, missä lampaat, kanat sekä ankka tallustelevat. Omalta takapihalta kerätään myös monet yrtit ja kasvikset päivittäiseen ruuanlaittoon. Perhe on ollut todella mukava ja kaikki on sujunut hyvin.
Alan pikkuhiljaa tottua kiwi-elämään. Olen nähnyt jo kaksi junior-rugby peliä, koska Matai pelaa rugbyä. Ensimmäisessä pelissä autoin keittiösä tekemään hampurilaisia neljälle rugby joukkoeelle! Olen myös päässyt tutustumaan rugbyyn syvemmin saatuani ensimmäisellä englannin tunnilla tehtäväkseni kirjottaa puheen aiheesta "Onko rugby hallittua väkivaltaa?"
Ruoka on ollut hyvää. Aamuisin syön muroja, paahtoleipää tai puuroa. Kouluun otetaan omat eväät kotoa, mikä tarkoittaa yleinsä täytettyä leipää, edellisen illan tähteillä täytettyä wrappia tai muita tähteitä. Näiden kanssa syodään hedelmiä, leivonnaisia, keksejä tai energiapatukka. Koulun jälkeen syödään välipala, joka on minun tapaukessani ollut usein weetabixsejä ja illalla koko perhe istuu yhdessä illaliselle. Illallinen koostuu usein liha (lammas tai nauta) tai kana ruuasta, ja sen kanssa on perunaa ja kasviksia, usein kaalia, kukkakaalia, pinaattia ja salaatteja. Ruoka ei siis ole ollut turhan eksoottista. ;)
Ensimmisenä viikonloppuna kävimme Ripiro Beachilla, joka on 107km pitkä hiekkaranta, jota käytetään yleisenä autotienä! Viimeviikon Rotary tapaaminen oli poikkeuksellisesti illallistapaaminen ja tavallista muodollisempi, koska clubin presidentti vaihtui. Pukuteemaan kuului, että miehillä oli rusetti kaulassa ja naisilla koriste hiuksissa. Host-äiti teki minun takapihalta keräämistään kukista. Kolmen tunnin sessio ei ollut niin tylsä kuin voisi kuvitella ja ruoka oli hyvää. Prasta illassa oli kuitenkin toisen vaihtarin, Chileläisen Pian, tapaaminen. Pia ei puhunut paljoa englantia, mutta oli todella iloinen persoona.
Tänä viikonloppuna menimme host-äidin, Freyan ja Nikaun kanssa Whangareihin shoppailemaan Matain pelin jälkeen, ja ostin repun kouluun, koska kaikilla muillakin on.
Eilen meillä oli loistava iltapäivä ja ilta Aucklandissa koulun draama ryhmän retkellä. Menimme sinne katsomaan näytelmän "Szechuanin hyvä ihminen", joka oli erikoinen, mutta hauska. Ennen esitystä meillä oli hetki vapaa-aikaa, jonka käytimme shoppaille, yöden ja Starbucksiin. Matkalla takaisin pysähdyimme Burger Kingissä ja olimme koululla vasta yhdeltä yöllä!

Koulu
Niinkuin kaikki muu Dargavillessa, myös koulu on pieni, ja kaikki tuntuvat tuntevan toisensa. Koulu koostuu useista rakennuksista, ja luokat ovat kylmiä. Koulupukuun totuin melko nopeasti, eikä täällä olla turhan tiukkoja sen suhteen, sillä valinnanvaraa on paljon. Pukuun kuuluu mustat kengät (ei korkoja tai tennareita, myös sandaalit ja balleriinat käyvät), harmaat shortsit, housut tai hame ja musta tai valkoinen kaulus T-paita (seniorit saavat käyttää värejä), jonka päälle saa laittaa tummanpinaisen V-aukkoisen neulepaidan sekä mustan takin tai hupparin. Itse pidän sekä neuletta että hupparia, koska joka paikassa on kylmä. Rotary huolehti koulupuvun minulle, ja jouduin ostamaan vain hameen ja kengät, tosin lainavaatteet ovat hiukan liian isoja.
Täytyy myöntää, että olin yllättynyt, miten hyvin minut otettiin vastaan koulussa. Ihmiset tulevat juttelemaan, ja jos satun näyttämään eksyneeltä (mitä tapahtuu paljon), joku on heti saattamassa luokkaan. Olen sanut jo muutaman kaverinkin, erityisesti muista vaihtareista, joita meidän koulussa on kolme: Sylvia Italiasta, Rosa Saksasta ja Vanessa Hongkongista.
Aineiksi valitsin Liikuntaa, draamaa, englantia, fysiikkaa, kemiaa ja lisää liikuntaa. Oppitunnit eivät ole kovin vaikeita, suurimman haasteen asettaa kieli. Joskus se, että tietää vastauksen suomeksi, muttei osaa muotoilla sitä englanniksi, on todella turhauttavaa. Näin tuppaa käymään varsinkin fysiikan ja kemian pitkissä selitys-tehtävissä. Paras oppiaine on tuo toinen liikunta "sport and rec". Olemme käyneet pelaamassa squashia, seinäkiipeilleet ja keväällä pidetään selviytymis leiri, jota odotan jo innolla.

Viikonloppuna skypetin vihdoin kotiin. Se ei ollut läheskään niin vaikeaa kuin olin odottanut, ja suomen puhuminen oli tervettullut virkistys. Kuten odottaa voi, olen kokenut lievää kulttuurishokkia ja koti-ikävää ja jet lag sekä jatkuva uusien tilanteiden kohtaaminen väsyttää. Kaikenkaikkiaan olen kuitenkin pärjännyt mielestäni hyvin. Huomasin, että minulta menee kaksi päivää sopeutumiseen: Kaksi ensimmäistä päivää niin maassa, perheessä kuin koulussakin olivat ne vaikeimmat ja sen jälkeen helpotti. No, tuo on hyvä tietää jatkoa ajatellen! :D Paatuneena urheiluhulluna yritin tuossa viimeviikolla käydä juoksemassa. Kolmen lenkin jälkeen annoin kuitenkin periksi, nyt ei vaan aika ja energia riitä, eikäyksin lenkkeily muutenkaan luonnistu juuri nyt. Olen kuitenkin ajatellut jonkin harrastuksen hankkimista, kunhan nyt pääsee alkuun. ;)

Kuten jo mainitsin on minulla ollut paljon tekemistä ja vähän aikaa.Jatkossa yritän päivitellä tänne useammin :)